PääsivuPääsivu  KalenteriKalenteri  FAQFAQ  HakuHaku  KäyttäjälistaKäyttäjälista  KäyttäjäryhmätKäyttäjäryhmät  RekisteröidyRekisteröidy  Kirjaudu sisäänKirjaudu sisään  

Jaa | 
 

 Ricon päivis

Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Siirry alas 
Siirry sivulle : Edellinen  1, 2
KirjoittajaViesti
Ida
Tuttava
Tuttava
avatar

Viestien lukumäärä : 29
Join date : 17.01.2017

ViestiAihe: Ricon päivis   Ti 17 Tammi - 8:04

First topic message reminder :

Ricon, eli virallisemmin Russian Rouletten päiväkirja, jonne Ida kirjoittelee touhuiluistaan orin kanssa. Ricon sivuille tästä.


Viimeinen muokkaaja, Ida pvm Ke 26 Huhti - 18:56, muokattu 2 kertaa
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot

KirjoittajaViesti
Ida
Tuttava
Tuttava
avatar

Viestien lukumäärä : 29
Join date : 17.01.2017

ViestiAihe: #4 Voitokas koelähtö   Su 5 Helmi - 12:09

#4 Voitokas koelähtö


Radan valot hohtivat yllämme kirkkaina ja jokainen kerta, kun kaarsimme paalun ohi uudelle voltille, Rico yritti vängätä jo matkaan. Ori tepasteli volttia jännittyneenä, ilmeisesti yhtä jännittyneenä, kuin kuskinsakin.

Valmis – 1 – 2 – aja! Käänsin Ricon voltilta kilpailusuuntaan ja ori lähti hieman haparoiden liikkeelle. ”Lähtö hyväksytään, opetuslähtö liikkeellä” raviradan kaiuttimista kuulutettiin. Rico haki ravinsa takaisin ja lähestyimme ensimmäistä kaarretta. Kokonaiset kaksi kierrosta Rico pysyi ravilla maaliin saakka. Loppua kohden se lähti kiihdyttämään, enkä uskaltanut kuin tukea pojan päätöstä siinä pelossa, että se rikkoisi laukalle ja pilaisi hienon juoksumme. Saavuimme ensimmäisinä maaliin, koska vastustajia ei ollut.

Tällä kertaa Rico kulki radan porteista maltillisena ulos, eikä vilkuillut mainoksia. Se ei juurikaan puhaltanut, mutta siskoni Saran laitettua sille loimi lähdin vielä jäähdyttelemään sitä. ”Mentiin varmaan liian kovaa loppu” sanoin hieman huolestuneena Saralle tämän juostessa rinnallamme. ”Joo menittehän te aika kovaa, mutta ette te musta niin kovaa menny” Sara yrittää kehnosti vakuutella. Yksin ajaessa en vain aina ollut ihan perillä vauhdista.

Jäähdyttelyssä Rico otti jo rennosti ja käveli kaula pitkällä muiden hevosten seassa, kuin olisi tehnyt sitä koko ikänsä. ”Läpi!” Sara juoksi luoksemme huutaen. Käänsin oitis hevosen katoksia kohti ja äskeinen epävarmuuteni muuttui ylpeydeksi. ”Mikä oli aika?” kysyin toivoen Saran kuunnelleen niin pitkälle tuloskuulutusta. ”22,3” Sara vastasi taluttaessaan Ricoa. ”Siitä on hyvä jatkaa eteenpäin” totesin ja hyppäsin kärryiltä. Peruutimme Ricon katokseen ja Sara alkoi purkaa oria.i


Viimeinen muokkaaja, Ida pvm Su 30 Heinä - 21:25, muokattu 2 kertaa
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Ida
Tuttava
Tuttava
avatar

Viestien lukumäärä : 29
Join date : 17.01.2017

ViestiAihe: #3 Ensimmäinen koitos edessä   Ti 24 Tammi - 21:13

#3 Ensimmäinen koitos edessä


Ja enter. Sinne meni, nimittäin Ricon ilmoittautuminen koelähtöön. Ranskassa se oli jo kilpaillutkin, mutta halusin aloittaa puhtaalta pöydältä, ihan alusta. Painoin tietokoneen läpän kiinni ja nappasin mukaani tyhjän kupin pöydältä. Vein sen tiskialtaaseen ja kyyristyin lattianrajaan silittämään Nalan paljasta mahaa. Nala on punainen cockerspanieli pentuni. Nappasin pienen naskalihampaan syliini samalla sen jäystäessä sormeani ja laitoin sille eteisessä pannan. ”Kohta pääsetkin jännään paikkaan” hymähdin koiralle, joka tapitti innoissaan jo oven edessä. Puin päälleni ja lähdin Nalan kanssa autolla kohti tallia.

Tallin pihassa en uskaltanut päästää pentua ainakaan vielä irti. Se kyllä totteli, mutta ei sitä tiedä, jos se vaikka menee rähisemään hevosille ja saa kaviosta naamaansa. Sellaistakin olen nähnyt. Kävelin koira kainalossa oritalliin ja varmistettuani, että talli on tyhjä, laskin Nalan maahan. Se seisoi paikallaan aluksi ihmetellen ja vasta hetken kuluttua se lähti innokkaasti kipittämään tallin käytäviä haistellen sille vieraita hajuja. Jätin sen puuhaamaan ja hain sillä välin Ricon treenikärryt käytävälle pystyyn ja silat roikkumaan siihen vierelle. Nalan ihmetellessä varustehuoneessa laitoin salaa oven kiinni ja lähdin hakemaan Ricoa tarhoilta.

Ori odottelikin jo portilla minua – tai sitten iltapäiväheiniään ja jopa hirnui tullessani sen luokse. Olin erittäin otettu, mutta se tuntui pettyneen, kun en tuonutkaan sille mitään ruokaa. Ken ei ollut tarhassa, mutta Frank oli jälleen turhankin innokkaana tulossa mukaamme, joten huiskin sitä narun pätkällä samalla kääntäessäni Ricoa portista.

Nala vinkui satulahuoneessa huomattuaan jääneensä loukkuun. Laitoin Ricon kiinni käytävälle ja lampsin katsomaan, kuinka loukkaantunut koirani olikaan kurjasta teostani. Pentu ei tuntunut olevan moksiskaan siitä, että minä olin lukinnut sen sinne vaan iloisesti häntä heiluen hyppäsi syliini. Kannoin Nalan Ricon luokse, joka tuijotti jo hyvän matkan päästä tätä suurta hurjaa leijonaa. ”Väy” Nala päästi epämääräisen ulvaisun, mikä sai Ricon näyttämään siltä, kuin sylissäni oikeastikin olisi ollut leijona. Laskin Nalan maahan ja pentu tuijotti hevosta karvat pystyssä. Se peruutti hieman ja haukahti uudestaan. Olin siirtynyt Ricon luo taputtamaan oria kaulalle, mikä ihme ja kumma tuntui rauhoittavan sitä. Hyvä ettei pentu uskaltanut tehdä lähempää tuttavuutta hevosten kanssa. Annoin Nalan jäädä siihen ihmettelemään hevosta ja aloin harjaamaan Ricoa. Sitten nostin silat sen selkään ja kiristin vyön orin hieman luimiessa toimenpiteelle. Häntäkapan Rico antoi onneksi laittaa kiltisti, eikä lähtenyt jännittämään selkäänsä. Rintaremmi sillä oli t-mallinen. En pitänyt siitä kovinkaan paljoa. Y-mallisessa rintaremmissä hevonen pääsi käyttämään lapojaan vapaammin. Laitoin kärryt kiinni pikalukolla, minkä jälkeen laitoin Ricolle suitset. Riimun jätin suitsien päälle, sillä se ei paljoa häirinnyt treeniä. Kun olin kiinnittänyt ohjat kuolaimiin, kävin hakemassa kypäräni ja avasin tallin ovet.

Irrotin Ricon käytävältä orin seistessä nätisti vielä paikoillaan. Uskomatonta miten niin nuori hevonen pystyi olla niin maltillinen. Hyppäsin kärryille ja heilautin ohjat Ricon lautasten päälle, jolloin ori lähti rauhallisena, mutta varmana kävelemään ulos. Käänsin Ricon tarhojen ohi metsätielle, jossa kuulemma oli mukava pohja ajaa. Nala oli mielissään tallin ovien avauksesta ja lähti tutkimaan tallipihaa, eikä lähtenyt seuraamaan meitä. Annoin Ricon alussa venyttää kaulaansa ja kävellä niin kuin sitä huvitti. Se käveli rennolla ja pitkällä askeleella ja välillä käänteli päätänsä puolelta toiselle kuin katsellen maisemia. Itsekin katselin maisemia, sillä luminen metsä oli katselemisen arvoinen. Tie kaartui loivasti vasemmalle ja lopulta päättyi T-risteykseen. Käännyin risteyksestä oikealle. ”Mentäskö vähän hölkkää?” sanoin Ricolle nousevalla äänensävyllä, minkä ori tuntui ymmärtävän sen nostaessa päänsä. Otin kiinni ohjaslenkeistä ja maiskautin, jotta käskyni olisi mahdollisimman selkeä. Rico siirtyi raviin varovasti ja tuntui heti tietävän, ettei tahdin kuulunut olla kovinkaan reipas. Rico tuntui menevän jopa hieman laiskasti, mutta annoin sen nyt mennä mitä meni näin alkuverryttelyksi. Harmikseni huomasin, että olin unohtanut ottaa kellon mukaan, josta olisin voinut katsella nopeuksiamme. Minulla ei tosin ollut aikomuksia ajaa kovia vetoja, enemmänkin matkaa, joten sillä ei ollut niin suurta merkitystä.

Kun eteemme avautui pitkä suora, päätin alkuverryttelyn olevan ohi. Suoran molemmin puolin avautui suuret lumiset pellot ja tie kiersi oikeanpuoleisen pellon ympäri taas palaten suoran alkuun. Maiskutin Ricolle ja ropsautin ohjat sen lautasille samalla ottaen kuolaimeen tiiviimmän tuntuman. Ori tajusi oitis mitä hain ja lisäsi vauhtia. Vauhti ei ollut kova, mutta poika joutui silti tekemään töitä tarpoessaan lumessa. Kääntyessäni pellon laidalle jouduin hieman hidastamaan vauhtia kurvin ollessa niin jyrkkä. Suora voisi olla täydellinen alusta vedoille, tosin hieman pienemmällä lumimäärällä. Kiersimme pellon 3 kertaa. Enempää ei tarvinnut, sillä pelto oli sen verran iso, että matkaa tuli jo tarpeeksi sille lenkille. Takaisin lähdin taas rennolla hölkällä samaa metsätietä mitä pitkin olin tullutkin.

Tallin pihassa hyppäsin kärryiltä ja ajoin Ricon kävellen talliin. Nala juoksi innoissaan luokseni ja työnsin koiraa sen hypätessä jalkaani vasten. Rico seisoi nätisti käytävällä laittaessani tallin ovia kiinni. Laitoin Ricon kiinni käytävälle, minkä jälkeen pystyin antamaan hieman aikaa Nalallekin. Rapsutin pentua korvan takaa, mistä se tuntui nauttivan kovasti kallistellen päätään. Päästin koiran taas puuhailemaan omiaan ja aloin riisua Ricoa. Irrotin sen kärryt ja nostin ne pystyyn hevosen taakse. Avasin rintaremmin ja ohjat asettaen ne silojen päälle, jonka jälkeen aukaisin silavyön ja vedin silat Ricon selkää pitkin taakse pujottaen häntäremmin pois hännästä. Kiepsautin häntäremmin silojen ja kaiken muun härpäkkeen ali ja tein siitä lenkin, jolla kävin ripustamassa silat takaisin naulaan. Kävin vielä ottamassa Ricolta suitset, joista pesin kuolaimen ja mitkä asetin myös naulaan. Toin mukanani Ricon fleeceviltin, jonka heitin pojan päälle. Ori ei ollut kevyen lenkin jälkeen märkä kuin lavoista ja silojen alta.

Vein pojan pesukarsinaan, missä se aloitti heti steppauksen. Suihkutin sen kaikki jalat kylmällä vedellä samalla harjalla harjaten varmistaakseni, että vesi ei vain liu’u karvoja pitkin maahan. Kuivasin orin jalat huolellisesti kylmäyksen jälkeen. Vein Ricon vielä karsinaan ja varmistin vielä, että viltti oli kunnolla kiinni. Karsinaan oli tuotu heiniä, joita Rico alkoi heti mutustaa. Jätin orin karsinaan, sillä hevoset haettaisi ulkoa muutenkin jo muutaman tunnin kuluttua ja se oli vielä hieman märkä. Nala oli nukahtanut erään loimen päälle varustehuoneessa. Menin varovasti nostamaan pennun syliini ja kannoin sen autolle.


Viimeinen muokkaaja, Ida pvm Su 30 Heinä - 21:25, muokattu 2 kertaa
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Crimis
Admin
avatar

Viestien lukumäärä : 537
Join date : 12.11.2012
Ikä : 24

ViestiAihe: Vs: Ricon päivis   La 21 Tammi - 22:10

#2 Osaakohan se hypätä?

Ohoh, joku juo teetäkin! Pitääkin lisätä se taukotuvan hankintalistalle. Very Happy Irtohypytys maneesissa onkin oikein hyvä vaihtoehto, jos haluaa näin liukkailla keleillä tehdä jotain vauhdikkaampaa - turvallisesti. Ja hepatkin nauttii. No Ken ainakin.. Ehkä ensi kerralla esteet eivät enää ole hirvittäviä Riconkaan mielestä.

Tämä kuulostaa niin Keniltä, haha. ↓
Ken jäi tuijottelemaan nokka pystyssä Ricon pörräillessä seiniä pitkin.

+ Todella ihana kuva, oikein huokuu hyvää fiilistä. Oripojista on tainnut tulla kavereita. Älyttömän komeitakin ovat ♥️
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot http://hukkasuo.weebly.com
Crimis
Admin
avatar

Viestien lukumäärä : 537
Join date : 12.11.2012
Ikä : 24

ViestiAihe: Vs: Ricon päivis   Pe 20 Tammi - 21:50

#1 Uusi hevonen, uusi talli

Hei Ida, tervetuloa vielä tänne foorumillekin! Smile Hyvin näytti lähtevän käyntiin teidän ensimmäinen päivä Hukkasuossa. Frank ja Ken on tosi rentoja poitsuja, joten kolmikko tulee varmasti hyvin toimeen keskenään. Meidän oma tallimestari Thomas on myös pätevä kengittäjä, joten hän voi kyllä laittaa Ricolle hokit. Täällä meinaa olla hirmuisen liukasta! Mainitsen miekkoselle asiasta hetimiten.

Mukavaa ja helppolukuista tekstiä, jes. Mä vastailen tuohon toiseenkin tarinaan asap. On päässyt vähän hommat kasaantumaan.. Very Happy
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot http://hukkasuo.weebly.com
Ida
Tuttava
Tuttava
avatar

Viestien lukumäärä : 29
Join date : 17.01.2017

ViestiAihe: #2 Osaakohan se hypätä?   To 19 Tammi - 21:01

#2 Osaakohan se hypätä?


Istuin kerhotilan sohvalla maistellen teetä, jonka olin juuri suurella vaivalla hauduttanut. Max kaatoi itselleen kahvia ja tuli istumaan vierelleni kysyen ”Suunnitelmia tälle päivälle?”. Pudistin päätäni ”Ei erityisiä, mutta Rico täytyy liikuttaa jollain keinolla”, tuumin ja hörppään lisää kuumaa teetä. ”Miten olisi irtohypytys maneesissa? En millään jaksaisi ratsastaa tänään ja sitä paitsi vapaana liikkuminen pitävällä pohjalla ei tee huonoa” Max ehdotti. Oikeastaan ehdotus oli mainio, mutta arvelin, ettei Rico ollut koskaan hypännyt, sillä ei ravihevosen tarvinnut. En kuitenkaan viitsinyt mainita siitä.

Rakennettuamme hyppykujan kahdella pystyllä haimme pojat tarhasta. Frank jäi pettyneenä tuijottamaan peräämme, kun katosimme maneesiin. Olimme rakentaneet toiselle sivulle kaksi tavallista leveämpää pystyä, jotka olivat laskettu maapuomeiksi. Aluksi päästimme hevoset vain tutkimaan maneesin nurkkia. Ken jäi tuijottelemaan nokka pystyssä Ricon pörräillessä seiniä pitkin. Se haisteli kaula kaarella seiniä ja ihmetteli avointa tilaa. Minusta tuntui, ettei se ollut koskaan nähnyt maneesiakaan. Toistaiseksi orit pysyttelivät toisessa päässä maneesia, eivätkä olleet vielä käyneet tutustumassa päivän aktiviteettiin – hyppykujaan.

Kenin vihdoin ymmärtäessä mistä oli kyse, se ponnisti rytmikkääseen leijailevaan raviin ja ravasi Ricon luokse. Rico lähti Kenin ennättäessä hänen rinnalleen tämän perään omalla hieman hupsun näköisellä askelluksella heitellen päätä ilmaan. Pojat suuntasivat nyt kujaa kohti. Ricon ilme muuttui hieman epäluuloiseksi puomeja lähestyttäessä, mutta jatkoi edelleen ystävänsä rinnalla. Ken lisäsi vauhtia ja nosti laukan puomia lähestyttäessä ja loikkasi sen yli kevein askelein heittäen muutaman pukin. Rico jarrutti puomille lähestyttäessä ja laski päätänsä hahmottaakseen hirvittävän esteen. Yllätyksekseni se päätti hypätä sen yli, vaikkakin loikka taisi olla ainakin metrin korkuinen, minkä jälkeen ori singahti laukkaan saadakseen Kenin kiinni.

Tutustumiskierroksen jälkeen kävimme nostamassa toisen esteistä ilmaan. Se oli noin polveni korkuinen. Juureen laitoimme vielä puomin helpottamaan sijainnin hahmottamista. Maneesin laidalta haimme pitkät juoksutuspiiskat, joilla ohjailimme päättömästi juoksentelevat pojat takaisin kujalle. Ken oli oitis menossa ja hyppäsi esteen mielellään. Rico tuli hieman jäljessä ja näytti taas tuijottavan puomia, kuin puomi olisi sytytetty palamaan. Niin kuin arvelinkin, ori kääntyi jo hyvissä ajoin ympäri. Olin kuitenkin ennakoinut tämän ja heiluin piiskan kanssa kujan alussa, jolloin se päätti turvallisemmaksi vaihtoehdoksi esteen ylittämisen. Napsautin piiskalla vielä kerran maata, mikä antoi Ricolle lisää motivaatiota ylittää este. Eihän siitä hypystä nätti tullut, mutta yli se pääsi silti.

Päivän pieni aktiviteetti ja sen tuoma jännitys oli kostuttanut hieman Ricon karvapeitettä. Harjasin jouhet suoriksi ja silitin sen otsaa. Ori vaikutti melko tyytyväiseltä, sillä se odotti rentona takaisin ulos pääsyä. Huomenna se saisi uudet kengät ja hokit tottakai, jotta päästään taas treenaamaan kunnolla.




Tässä vielä kuvaa kavereista maneesissa. Kuva löytyy kokonaisena Ricon sivuilta.


Viimeinen muokkaaja, Ida pvm Su 30 Heinä - 21:25, muokattu 2 kertaa
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Ida
Tuttava
Tuttava
avatar

Viestien lukumäärä : 29
Join date : 17.01.2017

ViestiAihe: #1 Uusi hevonen, uusi talli   Ti 17 Tammi - 19:36

#1 Uusi hevonen, uusi talli


Tunsin kämmenieni hikoilevan hanskojeni alla ja kurkkuani kuivi. Olinko sittenkin tehnyt tyhmästi? Mitä jos hevosen ostaminen sokkona olikin huono ajatus? Toisaalta luotin niihin ammattilaisiin siellä Ranskassa, jotka minulle olivat lähettäneet kuvia ja laatineet kattavan esitelmän orin historiasta ja luonteesta. Silti vatsanpohjassani väänteli jokin, eikä se jokin tuntunut hyvälle.

Aamulla olin lastannut autoni täyteen varusteita, jotka olin ostanut Ricolle. Onnekseni Crimis ja Emilia olivat tarjoutuneet kantoavuksi, eikä tarvikkeiden roudaamisessa talliin kestänyt ikuisuutta. Kahdeksan jälkeen autoin puolestaan heitä viemällä hevosia ulos ja putsaamalla oritallista muutaman karsinan. Touhutessani olin unohtanut kokonaan ajankulun ja huomatessani kellon olevan yhdeksän juoksin kiireisesti ulos.

Crimis oli seurannut perässä, kun olin karannut töiltä niin kiireellä. Tuijotin tietä, josta hevosrekka kohta tulisi, kun näin ajoneuvon valot. Hiljalleen se ajoi kohti tallipihaa. Se oli suuri rekka, jonka kyljessä luki ”Chevaux”. Rekka oli todellakin suuri, suurempi kuin rekat yleensä. Ulos autosta tuli hieman pyöreä parrakas mies, joka tuli reippaana tervehtimään. Vaihdoimme muutaman sanan ja allekirjoitin paperit, jonka jälkeen hän alkoi laskea ramppia. Aksentista päätellen mies oli ranskalainen, joten hevosetkin olivat puettu ranskalaisesti, varmaan viiden villaloimen alle! Ehkeivät he olleet tietoisia siitä, että hevosien tulisi kyllä selviytyä nollakelillä ilman loimia. Loin miehelle hymyn ja kävelin ramppia pitkin ensimmäisen loimilla vuoratun hevosen luo. Se tuijotti lumista maisemaa ihmeissään, eikä oikeastaan edes huomannut, että tarrasin sen riimusta kiinni ja tarkistin sen nimen. ”Russian Roulette”, mutisin ääneen ja kiinnitin miehen antaman narun orin päitsiin. Nyt se huomioi minut ja haisteli kiireisenä kättä, joka yritti silittää sen punaista päätä. Mies tuli avaamaan välisermin ja miljoonaan loimeen vuorattu hevonen marssi ylväänä, mutta myös väsyneenä ulos. Pyöräytin sen takaisin autoon päin, kiitin miestä ja talutin uuden hevoseni talliin.

Rico seisoi nyt käytävällä ja katsoi ihmetellen ympärilleen. Se hörisi muille hevosille ulkona, joista osa päätti innostua kunnolla kiljumaan. Itse en viitsinyt välittää ja aloin riisua siltä loimia. Poistaessani siltä bootsit huomasin harmikseni Ricon olevan kengättä. Talvella hokit olisivat lähes välttämätön lisävaruste, mutta ehkä selviämme alkuviikot ilman kenkiä. Tarhoihin oli kuitenkin hyvin satanut lunta, enkä voinut pitkän matkan jälkeen aloittaa mitään hurjia treenejä, ainakaan heti. Ymmärsin orin hermostuneesta asenteesta, ettei sen kanssa kannattaisi nyt alkaa tehdä tuttavuutta, vaan antaa rauhassa tutustua uuteen kotiinsa, joten laitoin Ricon päitsiin narun ja talutin sen ulos.

Ricon tarhan viereinen tarha näytti olevan tyhjillään, joten päätin viedä hevosen ensin sinne jaloittelemaan ja tutustumaan kavereihinsa. Tarhan asukki taisi olla maneesissa, joten pystyin hyvin lainaamaan tarhaa hetken. Alkuun ori vain seisoi ja pällisteli ympärilleen, kunnes se meni tervehtimään viereisessä tarhassa olevia hevosia, Frankia ja Keniä. Jätin pojat tekemään tuttavuutta ja päätin itse käydä kurkkaamassa maneesia.

En tuntenut maneesissa ratsastavaa naista tai tämän ruskeaa hevosta, mutta meno näytti hauskalta. Ratsukko hyppäsi kaarelle asetettuja pystyesteitä rennossa melko lyhyessä ja tasapainoisessa laukassa. Esteet taisivat olla hieman alle metrin korkuisia, mutta näytti, kuin he olisivat loikkineet pienten kavalettien yli. Olisi hienoa, jos saisin Ricon kulkemaan jokin päivä noin rentona ja rytmissä. ”Haluutko tulla nostamaan?” havahduin, kun ratsastaja huudahti minulle kysymyksen. ”Täh? Joo voin mä.” sanoin hieman hädissäni vieläkin miettien mitä tämä oli kysynyt. Kävelin esteiden luo ja nostin niiden korkeutta seuraavaan pykälään, eli noin kymmenen senttiä. Siirryin esteen viereen katsomaan, kun ratsukko haki laukan sujuvaksi ensin ympyrällä ja suuntasi takaisin esteille. Hevonen oli taivutettuna hieman sisälle ja keskittyi ainakin 110% suoritukseensa. Esteet ylitettiin jälleen ilman minkäänlaisia ponnisteluja. Muutaman hypyn jälkeen ratsukko vielä ravasi hetken ja siirtyi lopulta loppukäynteihin. ”Sä taidat olla täällä ihan uus? Mä oon Salla ja tässä on Rocky.” Salla sanoi hymyillen ja taputti ratsuaan. ”Ida”, sanoin kohauttaen hartioitani ja seurasin hevosen liikettä. ”Se aamuinen hevonen tais olla sun?” hän kysyi samalla kääntäen Rockyn keskemmälle ja loikkasi alas selästä. ”Joo se punainen ori, Rico.” sanoin ja tulin lähemmäs Rockyä ja annoin ruunan haistella kättäni. Korjasimme yhdessä esteet sivuun ja menin tallin kautta Ricon luo tarhoille.

Poika tuntui jo olevan kuin kotonaan. Se seisoskeli rentona ystäviensä vieressä haistellen lunta ja etsiessään ruokaa. Kävelin sen luo ja taputtelin kaulalle ennen, kuin otin sen kiinni. Ori haisteli minut melkein läpikotaisin, kuin tämä olisi ollut ensitapaamisemme. Sitten siirsin Ricon tarhaan, johon se oikeasti kuuluu. Sen uudet kaverit kiirehtivät heti katsomaan ja aluksi näytti siltä, kuin Rico olisi ollut kauhusta jäykkänä, kun uudet ystävät haistelivat tätä molemmin puolin. Pienen jätkämäisen uhittelun jälkeen ne kuitenkin päättivät lopettaa turhuudet ja iskivät heinäkasan kimppuun.


Viimeinen muokkaaja, Ida pvm Su 30 Heinä - 21:25, muokattu 2 kertaa
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Ida
Tuttava
Tuttava
avatar

Viestien lukumäärä : 29
Join date : 17.01.2017

ViestiAihe: Ricon päivis   Ti 17 Tammi - 8:04

Ricon, eli virallisemmin Russian Rouletten päiväkirja, jonne Ida kirjoittelee touhuiluistaan orin kanssa. Ricon sivuille tästä.


Viimeinen muokkaaja, Ida pvm Ke 26 Huhti - 18:56, muokattu 2 kertaa
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
 
Ricon päivis
Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Takaisin alkuun 
Sivu 2 / 2Siirry sivulle : Edellinen  1, 2

Oikeudet tällä foorumilla:Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa
 :: Tarinointi :: Tallipäiväkirja-
Siirry: