PääsivuPääsivu  KalenteriKalenteri  FAQFAQ  HakuHaku  KäyttäjälistaKäyttäjälista  KäyttäjäryhmätKäyttäjäryhmät  RekisteröidyRekisteröidy  Kirjaudu sisäänKirjaudu sisään  

Jaa | 
 

 Prookkis

Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Siirry alas 
Siirry sivulle : Edellinen  1, 2
KirjoittajaViesti
Emilia
Mode
Mode
avatar

Viestien lukumäärä : 278
Join date : 10.08.2013

ViestiAihe: Prookkis   Su 4 Joulu - 18:59

First topic message reminder :

JOULU 4.12.2016
"Noh, äläs nyt, mun mielestä se on oikein nätti", mutisin huvittuneena Hallan järkyttyneelle ilmeelle. Kyllähän se nyt oli järkytys, kuusenoksa JA Hevosia Syövä Punainen Pallo karsinan ovessa. Tamma ei tainnut arvostaa sisustusideoitani. Kamalaa. Hallan maailma menisi sekaisin nyt ainakin puoleksi vuodeksi, kun hän joutuisi joka kerta ohittamaan Hevosia Syövän Punaisen Pallon ja pörisemään sille kuten kunnon leidin kuuluu. Kamalaa. Järkyttävää. JOULU tulee. Ja Hallan mielestä tämä JOULU oli selkeästi jokin paha juttu, jos se tarkoitti Hevosia Syövien Punaisten Pallojen lisääntymistä talliympäristössä. Järkytys. Halla joutuisi nyt selkeästi turvautumaan naapurikarsinan Sagan apuun taistelussaan Hevosia Syöviä Punaisia Palloja sekä lähestyvää JOULUA vastaan.

Tumppi sentään otti JOULUN vastaan rennosti. Hieman sen piti maistella Punaista Palloa Joka Ei Syö Hevosia, ja testata sen narun kestävyyttä. Varmaan kiskaistakseen sen heti pois ovesta kun silmä välttäisi, sillä eihän nyt joulupallerot sopineet oritallin äijämeininkiin. Näissähän oli vähän glitteriäkin!
"Mamma hei, tää ei maistu hirveen hyvältä. Mamma hei, Herkku varmasti nauraa mulle jos mulla on tällainen tyttöjen juttu ovessa. Mamma hei, Kenillä on uusi loimi, ja se on paljon hienompi kuin mun pinkki yksisarvisloimi! Mäkin haluun sinisen loimen! Mamma hei, älä nyt mene vielä! Mamma! Mammaaaa!" Tumppi tuntui puhelevan. Ainakin se siihen malliin pörisi ja hörisi. Jouduin palaamaan matkaltani satulahuoneeseen ruunan kiljuessa perääni. Lahjoin Tumpin jäämään ihan yksikseen muiden hevosten kanssa puolikkaalla omenalla.

Olin tänään vastuussa iltatallista, sillä kaikilla muilla oli jotain tärkeätä menoa. Ei se minua haitannut, vaikka olinkin tallilla aivan yksin. Heinät ja muut rehut olin jo jakanut, suurin osa hevosista jo hyvää vauhtia syöneetkin ne, mutta minulla olisi vielä käytävien lakaisu tekemättä. Olin jäänyt haaveksimaan tammatalliin hevosten tyytyväistä rouskutusta ja radiosta kuuluvaa joulumusiikkia. Ja tietenkin sisustanut Hallan karsinanoven uudelleen. Tammatalli muuttui vauhdilla siistiksi, mutta joutuessani jättää radion seuran muihin talleihin siirtyessäni, lakaisuvauhti hidastui. Siis siihen saakka, kunnes keksin hyräillä.

Joulumaa on muutakin kuin tunturi ja lunta
Joulumaa on ihmismielen rauhan valtakunta.
Eikä sinne matka silloin kovin kauan kestä
Joulumaa jos jokaiselta löytyy sydämestä!

Astelin juuri parahiksi ulos viimeisestä tallista, kun pimeältä taivaalta alkoi tupruttaa suuria lumihiutaleita. Lukitsin viimeisenkin oven perässäni, ja jäin ulos hämärälle tallipihalle, jonka ainoa valo oli parkkipaikan kellertävä valopylväs. Hengitys huurusi, kiristyvä pakkanen nipisteli poskia. Minusta tuntui, että olin löytänyt aivan oman joulumaani.


Viimeinen muokkaaja, Emilia pvm Ma 6 Maalis - 13:29, muokattu 2 kertaa
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot

KirjoittajaViesti
Emilia
Mode
Mode
avatar

Viestien lukumäärä : 278
Join date : 10.08.2013

ViestiAihe: Vs: Prookkis   Su 11 Joulu - 22:32

Vanhuuden vaivat keski-iällä (11.12.2016)
"Noh, äläs nyt jaksa tuollaista nuorten poikien riekkumista Tumppi, sinä olet hieno herra. Ja hienot herrat osaa pysähtyä nätisti, nääin, just, kiitos."
Tumpilla oli kamala kiire maneesiin. Ihme. Se ei ollut elämänsä aikana varmaan ikinä käynyt maneesissa, ja olikin ollut varsin järkyttynyt kun ensi kertaa lähdimme ratsastamaan sisätiloihin. Olin siis kouluttanut puskaratsuni hyvin. Näin joulukuussa ruunakin oli kyllä saanut arpisen takapuolensa raahattua maneesiin useastikin, ja joskus, kuten tänään, ruuna raahasi minun takapuoleni sisälle. Jopa ennen kuin olin saanut valot päälle!

Ruunalla oli hieman energiaa, mutta se nyt oli odotettavissa. Raukkaparka oli ollut jo kolmisen viikkoa ratsastuskiellossa, ja nyt se oli ollut viikon karsina- ja kävelylevossa. Eilen se oli päässyt karsinaa isompaan tarhaan, ja oli kuulemma luistinrataa muistuttaneesta pohjasta huolimatta rallittanut menemään vauhdilla, ja saanut tarhakaverinsakin riekkumaan kanssaan. Ryhmäpaine näköjään vaikutti Hallaankin, joka yleensä vähät välitti Riemun ja Tumpin touhuista.

Ensin Tumppi oli repäissyt kenkänsä irti ja sen mukana palasen kaviotaan, jolloin se oli ontunut aika pahastikin pari päivää. Sen jälkeen se oli ulkoillut jesarikääre kaviossaan pari viikkoa, kunnes sille vapaalle ulkoilulle isossa tarhassa piti pistää stoppi. Eräs päivä saapuessani tallille minua odotti hevonen, jonka selkä oli kuuma ja kipeä (olkapäätäni koristi edelleen kuva Tumpin hammaskalustosta sen tutkimisen jälkeen). Ruunan selkälihakset olivat muutenkin hieman kuihtuneet syksyn myötä, kun Tumpille ei maistunut ruoka ja minulla oli hirveä kiire töissä joten en ehtinyt liikuttaa sitä kovinkaan hyvin. Ja nyt se oli vetäissyt selkänsä totaalisen jumiin. Syytä en edelleenkään tietänyt, mutta sitä oli käynyt ystäväni taas toissapäivänä hieromassa ja tarkastamassa, ja olin saanut luvan juoksuttaa sitä. Juoksutin ruunasta silloin siis suurimmat energiat pois, jotta se ehkä osaisi käyttäytyä fiksusti seuraavana päivänä tarhassa. (Ei ollut.)

Nyt, suljettuani maneesin oven perässäni, talutin Tumppia rauhallisesti tasan kolme askelta. Sitten ruuna vingahti, kääntyi 180 astetta, ja loikkasi tasajalkaa ilmaan, kiitäen sitten toiseen päähän maneesia pierupukkilaukassa. Niinpä, se oli ollut minulla kiinni. Mutta minä olin jäänyt siihen kolmen askeleen päähän maneesin ovesta. Tai no, olin lennähtänyt hieman eteenpäin hevoseni kiskaisun johdosta, joten juuri nyt istuin perseelläni hieman kauempana maneesin ovesta, ja katsoin silmät pyöreinä, kieltämättä aika komeaa, lisättyä ravia esittävää hevostani.
"Voi pers... Tumppi hei, tuus jooko takasin päin, tää ei ollut nyt kiva temppu", huhuilin könytessäni tallihaalarini takia kankeasti ylös maneesin keinokuitupohjasta. Ei se Tumppi vaan kuunnellut, pysähtyi ja pörisi vain. Kyllä se hetken seisoskelun jälkeen luovutti ja asteli korvat hörössä luokseni, ja tunsin itseni niin hyväksi hevosenomistajaksi. Oi että, se rakastaa mua!

Kyllä se Tumppikin osasi rauhoittua. Tai ainakin kävellä sellaiseen tahtiin, että pysyin lyhyine jalkoineni mukana. Rauhallinen ruuna ei kyllä ollut, sillä jotenkin se sai vartin kävelyn aikana itselleen aikaiseksi samanlaisen hien, kuin se olisi juossut kauemminkin. Ihme tyyppi.

Mutta se oli minun ihana ihme tyyppini, jota silti, kaikista sen oikuista ja viimeaikaisista vaivoista huolimatta rakastin. Niin kovin paljon.  
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Kei
Mode
Mode
avatar

Viestien lukumäärä : 173
Join date : 22.10.2014

ViestiAihe: Vs: Prookkis   Ti 6 Joulu - 19:15

Kalle! <3 Ihanan vauhdikas ja lämminhenkinen kuva, rento piirrostyyli toimii ja talven fiilis välittyy hyvin. Tykkään miten kolmikon asettelu ja lumi niin maassa kuin hiutaleinakin on toteutettu tässä. Smile
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Emilia
Mode
Mode
avatar

Viestien lukumäärä : 278
Join date : 10.08.2013

ViestiAihe: Vs: Prookkis   Ti 6 Joulu - 19:05



Kallekin pääsi tänään tallille, ja näytti viihtyvän Hallan seurassa oikein hyvin. (6.12.2016)
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Crimis
Admin
avatar

Viestien lukumäärä : 537
Join date : 12.11.2012
Ikä : 24

ViestiAihe: Vs: Prookkis   Ma 5 Joulu - 9:30

Moi Emilia!
Ihana nähdä sua pitkästä aikaa, ja oikein mukava yllätys tämä Tumpin ja Hallan päikky. ♥️
Oletan, että tämä on vastaus Jouluhaasteeseen. Jaan merkkejä hiukan myöhemmin (koska en ole tehnyt niitä vielä, köh), mutta kommenttia saat jo nyt. Smile

Voi Halla-parkaa, kun joutuu sietämään tällaista! Onneksi Saga on nuori ja peloton, niin hän käy urheasti taistoon.. Oi voi. Naureskelen täällä ääneen meidän hupsuille hepoille. Saa nähdä, mitä näistä koristeista on jäljellä parin päivän päästä. Etenkin oritallissa, jossa repiminen ilmeisesti alkoi jo.. Aijai Tumppi! Pitäisi varmaan muistuttaa, että tuhmat pojat ei saa joululahjoja..

Mutta onhan se nyt kamalaa.
"Mamma hei, Herkku varmasti nauraa mulle jos mulla on tällainen tyttöjen juttu ovessa."

Hauska ja sydäntä lämmittävä tarinanpätkä, good job. ♥️

Ps. Potkin täällä Keitä persuuksille, kovaa.
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot http://hukkasuo.weebly.com
Emilia
Mode
Mode
avatar

Viestien lukumäärä : 278
Join date : 10.08.2013

ViestiAihe: Prookkis   Su 4 Joulu - 18:59

JOULU 4.12.2016
"Noh, äläs nyt, mun mielestä se on oikein nätti", mutisin huvittuneena Hallan järkyttyneelle ilmeelle. Kyllähän se nyt oli järkytys, kuusenoksa JA Hevosia Syövä Punainen Pallo karsinan ovessa. Tamma ei tainnut arvostaa sisustusideoitani. Kamalaa. Hallan maailma menisi sekaisin nyt ainakin puoleksi vuodeksi, kun hän joutuisi joka kerta ohittamaan Hevosia Syövän Punaisen Pallon ja pörisemään sille kuten kunnon leidin kuuluu. Kamalaa. Järkyttävää. JOULU tulee. Ja Hallan mielestä tämä JOULU oli selkeästi jokin paha juttu, jos se tarkoitti Hevosia Syövien Punaisten Pallojen lisääntymistä talliympäristössä. Järkytys. Halla joutuisi nyt selkeästi turvautumaan naapurikarsinan Sagan apuun taistelussaan Hevosia Syöviä Punaisia Palloja sekä lähestyvää JOULUA vastaan.

Tumppi sentään otti JOULUN vastaan rennosti. Hieman sen piti maistella Punaista Palloa Joka Ei Syö Hevosia, ja testata sen narun kestävyyttä. Varmaan kiskaistakseen sen heti pois ovesta kun silmä välttäisi, sillä eihän nyt joulupallerot sopineet oritallin äijämeininkiin. Näissähän oli vähän glitteriäkin!
"Mamma hei, tää ei maistu hirveen hyvältä. Mamma hei, Herkku varmasti nauraa mulle jos mulla on tällainen tyttöjen juttu ovessa. Mamma hei, Kenillä on uusi loimi, ja se on paljon hienompi kuin mun pinkki yksisarvisloimi! Mäkin haluun sinisen loimen! Mamma hei, älä nyt mene vielä! Mamma! Mammaaaa!" Tumppi tuntui puhelevan. Ainakin se siihen malliin pörisi ja hörisi. Jouduin palaamaan matkaltani satulahuoneeseen ruunan kiljuessa perääni. Lahjoin Tumpin jäämään ihan yksikseen muiden hevosten kanssa puolikkaalla omenalla.

Olin tänään vastuussa iltatallista, sillä kaikilla muilla oli jotain tärkeätä menoa. Ei se minua haitannut, vaikka olinkin tallilla aivan yksin. Heinät ja muut rehut olin jo jakanut, suurin osa hevosista jo hyvää vauhtia syöneetkin ne, mutta minulla olisi vielä käytävien lakaisu tekemättä. Olin jäänyt haaveksimaan tammatalliin hevosten tyytyväistä rouskutusta ja radiosta kuuluvaa joulumusiikkia. Ja tietenkin sisustanut Hallan karsinanoven uudelleen. Tammatalli muuttui vauhdilla siistiksi, mutta joutuessani jättää radion seuran muihin talleihin siirtyessäni, lakaisuvauhti hidastui. Siis siihen saakka, kunnes keksin hyräillä.

Joulumaa on muutakin kuin tunturi ja lunta
Joulumaa on ihmismielen rauhan valtakunta.
Eikä sinne matka silloin kovin kauan kestä
Joulumaa jos jokaiselta löytyy sydämestä!

Astelin juuri parahiksi ulos viimeisestä tallista, kun pimeältä taivaalta alkoi tupruttaa suuria lumihiutaleita. Lukitsin viimeisenkin oven perässäni, ja jäin ulos hämärälle tallipihalle, jonka ainoa valo oli parkkipaikan kellertävä valopylväs. Hengitys huurusi, kiristyvä pakkanen nipisteli poskia. Minusta tuntui, että olin löytänyt aivan oman joulumaani.


Viimeinen muokkaaja, Emilia pvm Ma 6 Maalis - 13:29, muokattu 2 kertaa
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
 
Prookkis
Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Takaisin alkuun 
Sivu 2 / 2Siirry sivulle : Edellinen  1, 2

Oikeudet tällä foorumilla:Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa
 :: Tarinointi :: Tallipäiväkirja-
Siirry: