PääsivuPääsivu  KalenteriKalenteri  FAQFAQ  HakuHaku  KäyttäjälistaKäyttäjälista  KäyttäjäryhmätKäyttäjäryhmät  RekisteröidyRekisteröidy  Kirjaudu sisäänKirjaudu sisään  

Jaa | 
 

 Nitromaista nurinointia

Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Siirry alas 
KirjoittajaViesti
Crimis
Admin
avatar

Viestien lukumäärä : 537
Join date : 12.11.2012
Ikä : 24

ViestiAihe: Vs: Nitromaista nurinointia   Ke 13 Huhti - 18:50

2. tarinasta:

Upeaa, että useampikin täällä harrastaa näitä maastakäsin-juttuja. Sun ja Nitron työskentelyä on ilo seurata, kun tulette niin hyvin toimeen. Nitro on kyllä melkoisen hyvätapainen kaveri vaikka samaan aikaan niin ylväs ori, vau! c:

"Ori käveli perässäni kuin koiranpentu konsanaan, ja tunsin taas valtavaa iloa koska ori luotti minuun niin paljon. Vaikka tämä oli molemmille tuttua kauraa, olin superiloinen siitä että tämä tapahtui kerta kerran jälkeen."

Ihanat te. ♥
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot http://hukkasuo.weebly.com
Crimis
Admin
avatar

Viestien lukumäärä : 537
Join date : 12.11.2012
Ikä : 24

ViestiAihe: Vs: Nitromaista nurinointia   Ke 13 Huhti - 18:00

1. tarinasta:

Hei Pauli, sä olitkin liian nopee kun en ehtinyt tulla väliin kommentoimaan. Tervetuloa vielä tänne meille, ihana kuulla että te viihdytte! Etenkin nämä viimeiset sanat lämmitti mun sydäntä todella paljon:
"Ori tuntui sata kertaa paremmalta Hukkasuossa kuin aiemmalla tallilla, jossa Nitro stressasi aivan liikaa. Oli myös mukava nähdä Crimistä pitkästä aikaa ja tutustua uusiin ihmisiin. Tuntuu että olen vihdoin kotona!"

Nitro on kyllä niin upea, ai että. Luonne puhdasta kultaa ja sitten vielä niin älyttömän komea ja potentiaalinen hevonen. ♥️ Jään innolla seurailemaan teidän treeniä. Kiinnostaisiko teitä mahdollisesti osallistua pieniin tarinakisoihin Hukkasuossa, ennen varsinaisen kisakauden aloittamista? Smile

Teksti on pieniä kirjoitusvirheitä lukuun ottamatta sujuvaa, hyvä!
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot http://hukkasuo.weebly.com
Paulii
Tuttava
Tuttava


Viestien lukumäärä : 38
Join date : 04.04.2016

ViestiAihe: Vs: Nitromaista nurinointia   Ke 13 Huhti - 5:58

13.04.2016, maastakäsintyöskentelyä

Vapaapäivä! Harvinainen, ihana herkku keskellä viikkoa! Pääsin tallille kolmen aikaan, tiesin että Nitro oli jo tähän aikaan ehtinyt imaista päiväheinänsä ja oli valmis töihin. Jos jotain kaipaan vanhalta talliltamme, niin ennen kaikkea pyöröaitausta. Vaikka Nitron liikunta oli suurimmaksi osaksi perustreeniä, hyppyjä ja maastoja, niin aina välillä kumpikin meistä kaipasi siteen vahvistamista maastakäsin, se tuntui joka kerta tekevän molemmille hyvän mielen ja lisäävän luottamusta. Ilmakin näytti hyvältä, aurinko paistoi vaikka oli hieman puolipilvinen taivas eikä tuulesta ollut tietoakaan. Ajattelin että voisin ottaa Nitron kentälle, koska en halunnut teettää sillä töitä paikassa jossa rentoutui.

Hain klipatun Nitro-herran tarhastaan, se käveli ylväästi rinnallani kannattaen päätään mahdollisimman ryhdikkäästi ja käveli reippaasti, isoilla askeleilla. Taisi viimeinkin tajuta tammoja ympäristössä, virnistin ajatukselleni. Harjasin Nitron karsinassa mahdollisimman huolellisesti ja kiillotin vielä karvan iki-ihanalla pehmytharjaksisella suallani ennen kuin vaihdoin Nitron riimun vahvaan punottuun naruriimuun ja pitkään koulutusköyteen. Nitro vaikutti aivan innokkaalta töihin, sille maastakäsittely oli aina ennen kaikkea kivaa puuhastelua ja mahdollisuutta päästä purkamaan vapaasti energiaa.

Talutin oriita muutaman kierroksen kentällä ennen kuin suljin portin ja testasin Nitron reaktioita peruututtamalla sitä narussa. Pelkällä ranneliikkeelle raukea ori ei suostunut hievahtamaankaan, mutta isommalla liikkeelle ja pakitti samantien. Poistin paineen heti kun näin takajalan nousevan ja annoin orin peruuttaa rauhassa ennen kuin silitin sen kaulaa ja riisuin naruriimun. Lähetin Nitron liikkeelle ja se poistui komeassa pukkilaukassa paikalta, mutta jäi ympyrälle ympärilleni. Tätä me oltiin treenattu Nitron kanssa koko ajan kun se oli ollut minun kanssani ja nykyään se onnistui jo erinomaisesti maneesissa tai kentällä. Nitro heitti vielä muutaman ylimääräisen pukin ja purki pahimpia virtoja pois.
"Otahan iisisti", mutisin kuivasti ja pyysin oriin ravaamaan.
Nitro siirtyi pehmeään, lennokkaaseen raviin ja huokaisin, tällä hevosella olisi ollut liikettä koulupuolellakin, mutta harmikseni tätä ravia harvemmin ori tarjosi ratsastaja selässä. Nitro seurasi koko ajan eleitäni ja teki salamannopean käännöksen toiseen suuntaan kääntyessäni. Fiksu pieni hevonen! Olin niin ylpeä oriin kehityksestä myös tällä saralla, on se vaan kaikenkaikkiaan unelmieni hevonen.

Teetin hetken oriilla siirtymisiä käynnistä laukkaan ja laukasta käynnin kautta uudelleen raviin ja niin edelleen. Nitro reagoi nopeasti eikä jäänyt pähkäilemään motivaatiotaan. Pikku hiljaa ori alkoi kääntämään päätään suuntaani kuin kysyen joko oli lupa lopettaa. Annoin Nitrolle luvan tulla luokseni ja rapsutin sen sileää kaulaa hellästi. Käännyin ympäri ja jättiläiskokoinen kimoni lähti seuraamaan minua pää alhaalla ja rennoin, rauhallisin askelin maiskutellen suupieliään tyytyväisenä. Ori käveli perässäni kuin koiranpentu konsanaan, ja tunsin taas valtavaa iloa koska ori luotti minuun niin paljon. Vaikka tämä oli molemmille tuttua kauraa, olin superiloinen siitä että tämä tapahtui kerta kerran jälkeen.

Koska ilma oli mahtava, päästin Nitron tarhaamaan vähäksi aikaa ilman loimea. Heitin sille tarhaan hieman ylimääräistä heinää pureksittavaksi ja lähdin laittamaan mössöt valmiiksi. Purkit ja ämpärit näyttivät olevan jo tutuksi tulleessa paikassa, joten sain helposti ne jaettua. Laitoin iltaämpärin turpoamaan ja heitin vielä muutaman porkkanan Nitron ruokakaukaloon ennen kuin aloin tehdä lähtöä. Tallilla oli ihmeen rauhallista tähän aikaan eikä ketään tullut vastaan sinä aikana kun olin paikalla.

Summa summarum: Ihana, nöyrä Nitro! Aina ei tarvitse treenata täysillä, joskus täytää ottaa aikaa yhteisen sävelen parantamiseen!
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Paulii
Tuttava
Tuttava


Viestien lukumäärä : 38
Join date : 04.04.2016

ViestiAihe: Nitromaista nurinointia   Ti 12 Huhti - 23:17

12.04.2015, Nitron ensimmäinen liikutus

Tulin tallille aamupäivällä yövuoron jälkeen ehtiäkseni kunnolla hoitaa ja ratsastaa Nitro-raukan, joka oli viime aikoina jäänyt hieman vähälle huomiolle omien kiireideni takia. Kerkesin juoda kahvit Emilian ja Kevinin kanssa tutusteluiden lomassa ja suuntasin sitten hakemaan herra Pörheää tarhastaan. Ori nautti ihanan aurinkoisesta aamupäivästä makoillen rennosti tarhan toisessa reunassa. Vislasin kevyesti ja Nitro nousi ylös, pudisteli koko kroppansa ja esitti sitten varsin näyttävää liitoravia puoleen väliin aitausta ennen kuin rysäytti portille komealla pukkilaukalla.
Arvasin että oriilla oli valtavasti virtaa, mutta toivoin että ori osaisi käyttäytyä fiksusti muiden mahdollisesti katsellessa.
"Hei rupsukka", mutisin hellästi ja rapsutin Nitron otsaa.
Ori painoi päänsä matalalle nautiskellen ja sain helposti ujutettua mustan nahkariimun helposti sen päähän. Varmuuden vuoksi kietaisin ketjunarun sen suuhun, ori oli vielä uusi Hukkasuossa, joten ei vara venettä kaada.

Nitro kulki narussa yllättävän rauhallisesti, tammatallin kohdalla se teki pienen sivuloikan poispäin minusta mutta jatkoi nätisti perässäni. Talutin ratsureippaan oritalliin, ja sidoin sen käytävälle molemminpuolin kiinni. Poistun hakemaan satulahuoneesta oriin tavarat ja tullessani rapsutin upean askellajioriin, muistaakseni Ninon turpaa, ja päättelin että Crimis oli niin ikään tallilla kun ori oli sisällä. Olin juuri saanut riisuttua Nitron ohuen toppaloimen (paras ostos ikinä, niin hyvin hengittävä mutta kuitenkin lämmin!) kun Crimis jo astelikin käytävää pitkin luokseni. En ollut naista juurikaan ehtinyt jututtaa sen jälkeen kun olimme keskustelleen puhelimitse tallipaikasta, mutta olimme nähneet joskus kisoissa, joten en ollut kovin huolissani tulevasta keskustelusta, vaikka hieman ujo luonteeltani olekin.
"No mutta hei", Crimis sanoi hymyillen, osittain minulle ja osittain selvästi Nitrolle jota hän enimmäkseen katsoin.
"Hei, onpa kiva nähdä pitkästä aikaa aivan livenä", hymyilin takaisin, ja Nitro osoitti huomionpuutettaan kuopimalla, "Nitro, lopeta", sanoin napakasti ja käännyin taas Crimiksen puoleen harja kädessä, "herra kaipaa selvästi oman osan huomiostaan."
"No mutta Nitro, täytyyhän suakin huomioida", Crimis virnisti ja rapsutti oriin päätä samalla kun aloin harjaamaan sitä.
"Ootko sä käynyt lenkillä tuon cremello-ihanuuden kanssa, kun se on karsinassa?" kysyin ja siirryin harjaamaan Nitron jalkoja.
"Joo, olin juuri laittamassa sitä takaisin ulos. No mutta, kerrohan nyt, vieläkö sä kilpailet?" Crimis kysyi.
"No kyllähän me Nitron kanssa ollaan koko talvi treenattu, mutta tää hallikausi ei oo ollut oikein meidän juttu, Nitron laukka on niin iso ettei se tahdo olla mitenkään parhaimmillaan siellä", vastasin alkaessani selvittämään oriin häntää.
"Voi Nitro pieni, sullako iso laukka? No ei kai", Crimis virnisteli ja rapsutti oriita uudelleen.
"Kyllä me nyt taas kun ulkokausi alkaa olemaan lähellä niin aletaan treenaamaan ja hyppäämään. Ehkä jo loppuviikosta on ensimmäiset estepuolen treenit", sanoin hymyillen: Nitro oli ehkä yksi parhaimmista kisakumppaneista joita minulla oli ollut. Ja niitä todella oli ollut!
"Voi onpa kiva kuulla, eihän nää meidät puutteet nyt maagiset oo mutta kenttä alkaa olemaan hyvässä kunnossa", Crimis sanoi ennen kuin jatkoi: "hei hitsi, kello on oikeasti jo noin paljon, pakko viedä tuo ori pihalle ja alkaa siivoilemaan karsinoita. Nähdään myöhemmin!"
"Jes, näin tehdään, hei hei!" huusin naisen perään, vaikka hänestä näkyi enää vain ruskea poninhäntä.

Kiillotin vielä Nitron karvan pehmeällä sualla ennen kuin keräsin harjat takaisin kassiin ja lähdin hakemaan oriin varusteita. Totesin parhaaksi ajatukseksi laittaa pelhamit koska ori ei ollut hetkeen liikkunut, mutta niitähän ei meinannut löytyä mistään kunnes muistin jättäneeni yhden laatikoista kahvihuoneen puolelle.
No, ehkä se menee kolmipalallakin, ajattelin itsekseni ja toin varusteet käytävään. Ori oli helppo ja rauhallinen varustettava, eikä mennyt kuin muutama minuutti kun olin jo valmis ja aurinkoisella ulkokentällä. Kiristin vielä satulavyön Nitron pureskellessa kuolaintaan ja kapusin jakkaralta kyytiin. Tiesin että näytin oriin selässä melkein lapselta: Nitro 173cm & minä 157cm, mutta me sovimme hyvin yhteen. Annoin oriin kävellä löysällä ohjalla viitisen minuuttia ennen kuin aloitin verryttelyn ravissa.

Siirtymiset käynnistä raviin olivat enemmän tai vähemmän hätäisiä ja Nitro pyrki joka siirtymisessä ensin laukalle, mutta laski kierroksia kun aloin tekemään ympyröitä ravissa. Keskityin enimmäkseen siihen että Nitro oli koko ajan kuulolla ja keskittynyt tekemiseen. Ori näytti aina aluksi ihan lasten ratsulta: ison kokonsa takia se vaatii melko pitkän verryttelyn ennen kuin pystyy kokoamaan itsensä kunnolla. Ravipätkän jälkeen aloin olla aika tyytyväinen oriin kokoamisasteeseen, se käytti takaosaansa hyvin ja pyöristyi edestä mukavasti. Laukannostoissa Nitrolla oli taas tuli hännän alla, se otti pieniä loikkia eteenpäin mutta rauhoittui taas kun kanavoin sen energiaa avotaivutukseen ympyrällä. Nitro on juuri sellainen hevonen joka tarvii koko ajan tekemistä ettei sinkoaisi joka ilmansuuntaan. Tein muutaman laukanvaihdon ja aloin lopetella kehuen oriita ääneen.

Tallissa riisuin varusteet ja harjasin Nitron nopeasti ennen kuin loimitin sen ja vein takaisin ulos.
"Nähdään huomenna", mutisin oriille hellästi ja silitin sen silkinpehmeää kaulaa ennen kuin palasin talliin.
Pesin kuolaimet lämpimällä vedellä, irroitin satulavyön satulasta ja harjasin sen kurasta ennen kuin laitoin suojuksen satulaan ja vein tavarat paikoilleen. Suojat laitoin likoamaan kuumaan veteen.

Olin Hantsun kanssa sopinut tekeväni Nitron väkirehut valmiiksi omiin astioihinsa koska niiden määrä ei ollut kovinkaan stabiili. Menin rehuhuoneeseen ja otin oriin keltaiset pikkuämpärit ja katsoin hyllyltä Nitron purkit. Laitoin molempiin ämpäreihin kauraa, iltaämpäriin lisäksi pellavarouhetta ja BE-vitamiinia ja molempiin vielä lisärehua, jossa oli hyvät vitamiini- ja hivenainepitoisuudet sekä vielä lisättyä E-vitamiinia, jota Nitro tarvi etenkin treeni- ja kisakaudella. Lisäsin kuumaa vettä iltaämpäriin ja jätin sen turpoamaan karsinan eteen.
Viimeistelin vielä omat tavarani takaisin kaappiin ja aloin tehdä lähtöä tallilta.

Summa summarum: Olin tänään erittäin tyytyväinen Nitron käytökseen, ori tuntui sata kertaa paremmalta Hukkasuossa kuin aiemmalla tallilla, jossa Nitro stressasi aivan liikaa. Oli myös mukava nähdä Crimistä pitkästä aikaa ja tutustua uusiin ihmisiin. Tuntuu että olen vihdoin kotona!
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
 
Nitromaista nurinointia
Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Takaisin alkuun 
Sivu 1 / 1

Oikeudet tällä foorumilla:Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa
 :: Tarinointi :: Tallipäiväkirja-
Siirry: