PääsivuPääsivu  KalenteriKalenteri  FAQFAQ  HakuHaku  KäyttäjälistaKäyttäjälista  KäyttäjäryhmätKäyttäjäryhmät  RekisteröidyRekisteröidy  Kirjaudu sisäänKirjaudu sisään  

Jaa | 
 

 Emilia valittaa elämästä

Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Siirry alas 
KirjoittajaViesti
Emilia
Mode
Mode
avatar

Viestien lukumäärä : 278
Join date : 10.08.2013

ViestiAihe: Emilia valittaa elämästä   Su 5 Marras - 20:04

//aa joo, voihan sen noinkin tehä!

Itkupotkuraivari
5.11.2017

"Mikä ihme tää on, hyi, en mä haluu koskee siihen?"
"Ei sun tartte koskee siihen, ku nostat vaan tosta. Johan, pliis, nosta nyt vaan siitä päästä."
"Tää on painava?"
"Sä oot armeijassa, nosta!"
"En mä oo vahva?"
"Johan, pliis. Nostaisitko nyt."
"Mikset sä nosta?"
"Mä oon sairaslomalla ku joku potkas mua selkään! Siks en nosta!"
"No miks annoit niiden potkasta sua selkään?"
"Se on mun työ! Mulle maksetaan siitä!"
"Et sua potkitaan?"
"Ei vaan että ne ei potki sit muita! Nosta nyt vittu vaan sitä kaappia äläkä kommentoi mun asioita!"
"Okei, okei, rauha!" pikkuveljeni nosti kätensä ilmaan ja tarttui kiinni kaappiin. Typerä Johan ei saanut sitä kuitenkaan edes siirrettyä.
"Okei päästä irti", tuhisin ja siirsin sen sitten itse. Johan yritti kovin estellä, mutta ei se olisi saanut itse mitään tehtyä.

Minulla oli ollut hirveä viikko. Töissä oli karmeaa, enkä uskaltanut tehdä mitään Prookkiksen kanssa, enkä edes kehdannut soittaa Alanaa avuksi. Työt liittyivät siihenkin. Olimme torstaina saaneet Nikon kanssa hälytyksen, naapurit soittaneet riitelyn johdosta, ja naisella oli kuulemma ollut aikaisemin jotain mustelmia, ja naapuri oli huolissaan hänestä ja pariskunnan vauvasta. Niinpä me Nikon kanssa lähimpänä yksikkönä olimme menneet sinne, ja olin henkisesti prepannut itseäni koko matkan siihen, mitä perillä saattoi odottaa. Siihen, mitä kohtasimme, en osannut yhtään varautua. Oven oli avannut Alana. Se Alana, jolla oli aina elämä hanskassa ja hanska tiiviisti mukana, joka viimeisen päälle huoliteltuna teki asiat täydellisesti, ja joka ei varmaan edes osannut epäonnistua. Oven olikin avannut Alana, meikitön ja vähän väsyneen näköinen Alana, sellainen, joka näytti itkeneen hetki sitten. Pariskunta vannoi, että heillä oli ollut vain hieman erimielisyyksiä, eikä mitään suurempaa kuin riitaa ollut näyttänyt tapahtuneen, joten meidän oli ollut syytä lähteä. Autossa tuntui pahalta, ja vähän ontoltakin. Tuntui, kuin olisin urkkinut muiden elämää vain tehdessäni työtäni, ja olin pohtinut viestin laittamista tytölle. Mutta en minä voinut. Se ei olisi oikein, ei se kuulunut työnkuvaani, enkä sitä paitsi varmaan enää kehtaisi jutella tytölle ikinä. Ja sitten illan kruunasi se, kun meidän työvuoro keskeytyi, kun joku känniäijä ei halunnut lähteä kaupan pihalta, jossa se oli ollut rettelöimässä, ja heittäytyi hankalaksi. Tai no, ongelma ei ollut itse känniäijä, vaan sen kaksi kaveria, jotka kärkkäästi halusivat puolustaa ystävänsä kunniaa. Ja kutsua minua vitun ämmäksi ja motata naamaan, ja sitten, kun olin maassa pitämässä känniäijä ykköstä aloillaan, potkaista selkään. Tilanne oli kyllä onneksi nopeasti ohi, mutta ehdin kyllä kuulla kaikki kirosanat ja haukut, jotka suomen kieli piti sisällään. Nikoa kutsuttiin vain vitun mulkuksi, mutta minä sainkin sitten haukut sen edestä. Niko oli kuulemma "hyvä jäbä", ja kaupan järjestyksenvalvojalle eivät kännijäbät sanoneet mitään. Se vuoro oli päättynyt lääkärireissuun, kun istuminen sattui ja pystyin kulkemaan vain jonkinlaisessa kyyryssä.

Kaikki oli niin hankalaa ja ärsyttävää ja raivostuttavaa. Enkä osannut kertoa kenellekään mistään, en Prookkiksesta tai töistä tai ylipäätään väsymyksestä, en edes Keille, joka muuten sai aina kuulla täysilaidallisen valitustani, jos sille päälle satuin. Ja nyt typerä pikkuveljeni oli täällä, sillä äiti oli taas jossain jonkun uuden miehensä kanssa, ja Johania oltiin kielletty tulemasta kotiin viikonlopuksi. Ja tämä typerä ikean kaappi oli tiellä ja ärsytti ja halusin lyödä jotakuta. Jos kaikki vähänkin nopeampi liike ei olisi vihlaissut yläselästä niin kamalasti.
"Hei... Haluutko jutella?" Johan kysyi yhtäkkiä nähdessään taantumani pikkukakaraksi.
"Ei oo mitään juteltavaa. Kaikki on vallan mainiosti."
"Jep, koska et näytä siltä et voisit hakkaa mut."
"Lopeta. Mua vaan-- ärsyttää, ja väsyttää ja kaikki on vaa nii helvetin paskaa, tiiäks?"
"Jep. Mä ostin pullapitkon matkalla, haluutko?"
Ai että halusinko? Totta kai. Ja päädyinkö valittamaan veljelleni elämästäni? Totta kai. Ja muistuttiko veljeni, että kaikki kääntyisi parhain päin? Ei, mutta se tarjosi pullaa, joka tarkoitti suunnilleen samaa asiaa.


Viimeinen muokkaaja, Emilia pvm Su 5 Marras - 23:05, muokattu 1 kertaa
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Crimis
Admin
avatar

Viestien lukumäärä : 537
Join date : 12.11.2012
Ikä : 24

ViestiAihe: Vs: Emilia valittaa elämästä   Ma 6 Marras - 16:27

Itkupotkuraivari

Välillä elämä on helvetin paskaa ja itkupotkuraivari ihan paikallaan. Tsemppiä! <3

Tykkään todella tekstin rakenteesta: avaava dialogi, selittävä katsaus viime päiviin ja ihana lopetus. Perhe on pahin mutta niin se on myös parhain.
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot http://hukkasuo.weebly.com
 
Emilia valittaa elämästä
Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Takaisin alkuun 
Sivu 1 / 1

Oikeudet tällä foorumilla:Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa
 :: Tarinointi :: Spin-off-
Siirry: