PääsivuPääsivu  KalenteriKalenteri  FAQFAQ  HakuHaku  KäyttäjälistaKäyttäjälista  KäyttäjäryhmätKäyttäjäryhmät  RekisteröidyRekisteröidy  Kirjaudu sisäänKirjaudu sisään  

Jaa | 
 

 Snorre

Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Siirry alas 
KirjoittajaViesti
Joona
Tulokas
Tulokas


Viestien lukumäärä : 9
Join date : 16.10.2013

ViestiAihe: Vs: Snorre   La 19 Loka - 12:06

ja kyllä voisin keräillä niitä virtuaalieuroja Smile
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Joona
Tulokas
Tulokas


Viestien lukumäärä : 9
Join date : 16.10.2013

ViestiAihe: Vs: Snorre   Pe 18 Loka - 14:32

Surprised ! Anteeksi xd ! Olin kirjaston koneella Very Happy

------------------------
Joona
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Crimis
Admin
avatar

Viestien lukumäärä : 537
Join date : 12.11.2012
Ikä : 24

ViestiAihe: Vs: Snorre   Pe 18 Loka - 14:15

Hei Joona! (Taisit kirjautua väärällä nickillä sisään.. :p)

Oli kyllä piristävä huomata, että jo näin pian liittymisesi jälkeen tänne pukkasi näinkin pitkää tarinaa, hienoa. Snorre onkin kaivannut tällaista kouluvääntöä - mahtavaa nähdä se hikoilemassa! Ratsastuksen kuvailusi oli sujuvaa, mitä nyt välillä pienet luultavasti kiireellä näpyttelyn seurauksena tulleet typot pomppasivat silmään. Nyt kun vielä muistat, että Snorre on tosiaan ulkokarsinassa (=ei käytävää vaan kaikki karsinat vierekkäin), niin kaikki ok. Kiitos! :>

Haluatko muuten kerätä virtuaalieuroja?
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot http://hukkasuo.weebly.com
Nekku
Nobody
Nobody


Viestien lukumäärä : 1
Join date : 17.10.2013

ViestiAihe: Vs: Snorre   Pe 18 Loka - 12:04

Aurinkoinen syyskuinen päivä oli käynnissä. Pieni tuulenvire kävi läpi pihan kun saavuin tallille pyörällä. Jätin pyöräni parkkipaikan reunalle, pystyyn. Tarhoissa näin seisovan lauman hevosia, isoja ja pienenpiä. Suuntasin itseni tarhoja kothi. Nappasin riimunvarren ja huutelin oria portilla. Näin kuinka Snorren tarhakaverit, ja Snorre, vilkuilivat minua. Snorre heilautti päätään metsänreunassa ja lähti kävelemään porttia päin. Kehuin sitä ja kiinnitin narun riimuseen. Talutin Snorren mäkeä ylös takaisin tallipihalle ja jatkoimme matkaamme talliin.

Ori suunnisti tottuneesti karsinaansa. Irrotin riimunarun ja suljin oven. Noudin satulahuoneesta Snorren suitset ja harjat ja toin ne käytävälle. Sidoin Snorren kiinni, aika löysälle, karsinaansa. Ryhdyin sukimaan oria pitkin vedoin. Tein perusteellisen harjauksen ja tarkistin kaviot. Samalla yritin vähän tutustua tähän uuteen hoitoponiini. Vähän väliä Snorre vilkaisi mitä teen, mutta jatkoi sitten eteenpäin töllöttämistä väsyneen näköisenä.
- Tänään mennään vain kävelemään. Katotaan sitten seuraavan kerran jso päästäisiin selkään asti. Ennenkuin vaihdoin riimun suitsiin, irrotin suitsista ohjat. Jätin ne roikkumaan riimun seuraksi. Tungin kypärän päähäni. Irrotettuani Snorre, laitoin tälle toiseen kuolaimeen kiinni riimunnarun, talutin sen ulos tallista ja seisautin tallipihalle. Taputin oria kaulalle ja katselin kaunista ilmestystä.

- Mennään kentälle vähän kävelemään. Tokaisin orin korvaan ja kehotin sen liikkelle. Kävelimme parkkipaikan lävitse kentälle.
Snorre käveli vieressäni hieman laiskana, ja teki pieniä sivuloikkia. Kannustin hevosen eteenpäin ja suljin perässäni portin. Siirryin vasempaan kierrokseen ja vaihdoin puolta. Snorre pureskeli kuolaimiaan, mutta käveli hyvinkin nätisti vieressäni pää alhaalla. Ori pureskeli kuolaintaan ja pää heilahti vähän väliä alas, ruohotupsuille, ylös, korkeuksiin. Kehuin Snorrea joka myöhemmin rauhottui päänheilautuksesta.

Hetken käveltyämme Crimis käveli portin edustalle satula sylissään.
- Hei, Taidat olla Joona? Minä olen Crimis. Tervetuloa Hukkasuolle. Nainen ilmoitti.
- Moi. Joo olen mä Joona. Kiitos.
- huomasin sinut täällä taluttelemassa. Toin sinulle satulan jos haluisitkin mennä selkään jo? Crimis kysyi. Nostin harteitani. Nainen avasi portin ja toi satulan, nosti sen Snorren selkään ja minä kiristin satulavyön.
- Toitkos ohjat kanssa? kysäisin.
- Mitkä? Crimis kysäisi.
- Ohjat.
- En tuonut! Oho! Anteeksi.
- Eise mitään.
- Minä haen ne. Odota tässä.
- Ei tarvitse, tehdään tästä. Sanoin ja osoitin riimunnarua. Sidoin riimunnarun toiselle puolelle ja talutin hepan keskelle.
- Pärjäätkö sinä? Crimis kysyi. Nyökkäsin ja nousin selkään. Kiristin vielä vähän satulavyötä ja säädin jalustimet.

Snorre loikki allani innoissaan, huomatessaan uuden ratsastajan. Kannustin hevosen eteenpäin ja lähdimme kiertämään kenttää, aivan kuten tein taluttaessanikin, tällä kertaa vain oikeaan kierrokseen. Kävelimme kentän kerran ympäri verrytelläksemme ja siirryimme sitten kevyeeseen raviin. Liikuttelin kuolainta, hain asetusta ja ratsastin. Korskuva hevonen yritti parhaansa mukaan ravailla melko vauhdikasta vauhtia, mutta tyyntyi pikku hiljaa ja rupesi kuuntelemaan apujani. Kierros kierrokselta etenimme ja teimme voltteja ja ympyröitä. Kokeilimme lyhyitä väistöpätkiä ja siirtymisiä. Ori pureskeli kuolaintaan ja kulki kaulakaarella. Kehuin Snorrea ja varmistin että myös takapää oli menossa mukana. Siirryimme laukkaan ja pidättelin hevosta, koska tämä meinasi lähteä vähän käsistä. Jäimme keskelle laukkaamaan isoa ympyrää ja hakemaan tuntumaa.

Hikiläikät olivat muodostuneet orin kaulalle, kun vihdoin siirsin sen ravin kautta käyntiin. Kävelimme kolme kertaa kentän ympäri ja kokosin taas ohjat. Vaihdoin suuntaa, oikeasta vasempaan ja siirsin raviin. Ravailimme hetken ja ohjasin sitten hevosen tarhojenpuoleiseen kulmaan. Nostimme laukan ja laukkasimme keskiympyrän, jonka jälkeen pääyty-ympyrän ja seuraavankin pitkänsivun. Nousin kevyeeseen istuntaan ja liu'utin kättäni kaulaa pitkin antaen samalla ohjaa. Snorren kaviot hakkasivat kentän pintaa ja saivat pölyn nousemaan maasta. Lopulta liikutin kuolaimia ja ori hidasti vauhtiansa hieman ylireippaaseen raviin. Keventelin ja liikuttelin kuolaimia. Yritin saada oria hitaampaan ja rauhallisempaan raviin. Puuskuttava hevonen rupesi hieman himmaamaan vauhtia, ja tyydyin siihen. Snorre puristi viimeiset voimat ja yrittäessään päästä kovempaa. Liikutin kuolaimia ja pian Snorre jo väsyikin yritykseen ja pysyi nätissä ravissa. Muutaman ravikierroksen jälkeen hidastin Snorren käyntiin ja annoin vapaat ohjat. Kumarrun makaamaan hevosen kaulalle ja taputin sitä.
- Hienosti. Hyvä. Kehuin Snorrea.

Loppukävelyissa vaihdoin vielä suuntaa. Taputin hevosen hikistä kaulaa ja nostin jalustimet hevosen kaulalle. Snorren kyljet kohoilivat reippaaseen tahtiin. Kävelimme pitkään, kunnes ohjasin hevosen keskelle. Snorre pysähtyi melkein itsekseen. Hevonen rupesi jäähtymään ja sen hengitys tasaantui, ei kumminkaan riittävästi. Päätin vielä kävellä hiukan. Vaihdoin suuntaa ja taas vapaat ohjat.

Kiitin hevosta ja seisahduimme kentän keskelle. Snorre oli hikeentynyt, mutta varsin tyytyväisen näköinen. Avasin satulavyötä hieman ja nostin jalkkarit, vein orin talliin. Tallissa riisuin kaikkivarusteet ja laitoin riimun päähän. Vein orin pesupaikalle ja ryhdyin pesemään hikistä karvaa. Kastelin koko hevosen ja kuivasin sen. Annoin likaveden valua viemäriin ja huuhtelin hevosen. Kylmäsin jokaista jalkaa 4min ja kuivasin hevosen. Halasin väsynyttä mutta iloista hevosta ja hieroin linimenttiä kuivattuihin jalkoihin. Laitoin Snorrelle vielä fleeceloimen päälle. Vein sen karsinaan ja silitin Snorren komeaa päätä. Kello oli jo niin paljon että iltatallitkin aloitettaisiin pia. Syötin sille porkkanan. Pesin ja vein suitset, ennenkuin vein tavarat paikoilleen. Suitset laitoin nätisti risteítettyinä, mutta satulasta jätin huovan pois telineestä, jotta se voisi kuivua. Siivosin jälkeni, kirjoitin Snorren päikkyyn ja lähdin kotiin.
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Crimis
Admin
avatar

Viestien lukumäärä : 537
Join date : 12.11.2012
Ikä : 24

ViestiAihe: Vs: Snorre   La 2 Helmi - 21:04

Hei Jossy! :>

Kiireiltäni en ehtinyt katsoa tätä tarinaa kuin vasta nyt. Mutta voi että, kiitoksia äärettömän tylsän iltani pelastamisesta! Very Happy
Tykkään todella tyylistäsi kirjoittaa, se on näppärän mukaansatempaava ja rento. Hallitset kieliopin hyvin ja saat perustallihommien kuvailustakin mielenkiintoista - aina se ei kaikilla onnistu. Snorren persoona tulee kivasti esiin - juuri tuollaiseksi orin olenkin kuvitellut. Luonnekuvaushan siltä tosiaan puuttuu sivuilta, hyi laiskuuttani. Sinä nyt kun teet tuttavuutta Snorreen, niin JOS yhtään innostaa niin voit kirjoittaa sille jonkinlaisen luonnekuvauksen pätkän. :b

Niitä virtuaalieuroja kun nyt lupasin, niin hm. Mä en nyt oikeesti tiedä yhtään, mikä olis realistista summaa? Oisko ideaa? Very Happy
Jos 30v€ tästä antaisin, olisitko tyytyväinen? :>
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot http://hukkasuo.weebly.com
Vieraili
Vierailija



ViestiAihe: Pieni poni, valtava huumorintaju - 29.1.2013   Ti 29 Tammi - 19:19

Dumle-pussi oli kokenut kovan sisällöntyhjennyksen kävelymatkallani. Ihme, että kymmenen minuutin tallille tepastelemisen aikana olin ehtinyt ahtaa sen verran karkkia... Noh, olihan se jo ollut muutenkin puolillaan. Vilkaisin ympärilleni, heitin tyhjän karkkipussin ojaan. Monta päivää oli kulunut, mutta lunta ei ollut satanut pitkään aikaan. Huokaisin. Olihan maa toki vaipan peittämä, mutta uutta tuprua ei ollut tullut. Katselin lyhytvartisten ratsastuskenkieni kärkiä, mietin samalla sitä, minne olin juuri menossa - tai no, missä taisin juuri olla. Hukkasuo, rennon rempseä talli, joka sijaitsi vain aiemmin mainitun kymmenen minuutin päässä kotoamme. Olin aivan tohkeissani, kun löysin tuon tallin nettisivut. Ja mikä parasta, siellä oli muutama hevonen vailla hoitajaa! Minun teki mieli alkaa tanssahdella ympäri huonetta, kun tajusin sen. Pikkuori Snorre Sven haki myös omaa puunaajaa! Naputtelin äkkiä panostetun hoitajahakemuksen, ja pian sainkin jo vastausviestin. Tällä kertaa oikeasti tanssin ympäri huonetta; Snorre oli hoitohevoseni!

Nyt seisoin iloa tihkuen Hukkasuon pihassa. Kotoisan oloinen talli suorastaan veti puoleensa. En aikaillut, vaan vedin henkeä ja lähdin tepastelemaan tallia päin. Avasin kookkaan oven, ja sisälle astuttuani oli lämmin ja tervetullut tunne pinnalla. Vedin oven kiinni, ja pian viereinen ovi aukeni. Näin vilaukselta sohvan ja television, joten arvelin olevan kyseessä oleskeluhuone. Ruskeahiuksinen tyttö hymyili leveästi ja ojensi kätensä.
- Moi! Mun nimi on Crimis. Sä oot varmaan Jossy, vai?
- Juu, oonhan mä, naurahdin. - Kiva tavata. Sori, kun vaikutan näin tietämättömältä, mut missä mahtais olla Snorre? Mä kuulin, ettei se asustele ainakaan tällä hetkellä tallissa...
Crimis nauroi. - Kuulit oikein. Snorre on pihattoasukkina Starin kanssa. Ja eihän uuden tuttavuuden pidäkään heti ensimmäisenä kaikkea tietää! Mä voin vähän esitellä paikkoja.

Kiertelimme Crimiksen kanssa vähän joka paikassa, ja yhtäkkiä talli ja sen ympäristö alkoivat tuntua jo tutulta. Tuntui mukavalta olla Hukkasuossa; tulimme mahtavasti toimeen Crimiksen kanssa - pian pääsisin myös tutustumaan Snorreen! Pian pääjehu kertoi lähtevänsä takaisin oleskeluhuoneelle.
- Tervetuloa vielä, hän hymyili. - Ai niin, Snorrella on riimu päässä, pihaton kulmalta ja varustehuoneen vierestä löytyy riimunnaruja. Sä voit tuoda oripojan sisälle ja laittaa ketjuihin käytävälle. Harjat on varustehuoneessa. Sano vaan, jos tarviit jotain!
- Kiitti, juu, virnistin, ja pian Crimis olikin jo hävinnyt tallin lämpöiseen kajoon. Hymyilin itsekseni, lähdin hyräillen pihatolle. Kirjava irlannincob repi heinänkorsia portin vieressä lojuvasta paalista. Kyseistä ruunaa pökki turvallaan - kukas muu kuin itse Snorre. Pikkuorikin olisi varmasti mielellään saanut osansa heinistä, mutta hieman suurempi Star kuitenkin pysyi visusti paikallaan.

Eipä aikaakaan, kun olin napannut riimunnarun käteeni, avannut portin ja astellut sisään pihattoon. Loimin puetut herrat käänsivät katseensa minuun, ja Snorre kaikessa ponimaisuudessaan lähti ravailemaan pitkin pihattoa. Ori tallusteli suoraan luokseni ja pörähti. Star hörisi, mutta pysyi edelleen heinäpaalin luona napostelemassa. Napsautin narun kiinni Snorren riimuun, ja poni olikin innokkaana mukana talliin lähtemässä. Rapsuttelin sen kaulaa, avasin portin ja talutin orin vierelläni ulos. Laitoin portin perässäni kiinni, lähdin taluttamaan Snorrea riimunnaru löysällä.

- No niin, kyllä tää tästä lähtee, naurahdin. Irrotin riimunnarun ja heitin sen sivuun. Sitten kiinnitin ketjut Snorren riimuun molemmin puolin käytävää. Oripoika heilutteli otsaharjaansa huvittavasti puolelta toiselle.
- Äm tee äs? kuului äkkiä takaani. Crimishän se siinä. - Miten sujuu?
- Hyvinhän tässä, hymähdin. - Mä en oo vaan ennen hoitanut pihattoponskeja... Ei se todellakaan haittaa, mutta olis mukavampaa hoidella ihan karsinassa.
- Noo, kyllähän mä voin asiaa katsoa. Star ja Snorre vaan tulee niin hyvin toimeen, että niitä on helppo pitää kahdestaan pihatossa, Crimis sanoi hymyillen.

Fleeceloimen Snorrelta riisuttuani päätin hakea harjapakin varustehuoneesta. Sen löydettyäni astelin ulos varustehuoneesta ja laskin pakin maahan, Snorren viereen - kuitenkin sen verran kauas, ettei ori pääsisi tönäisemään sitä kumoon... Tai niin ainakin luulin. Poni ojensi etujalkansa korkealle, ja vauhdilla se potkaisi harjapakin kallelleen. Kansi aukesi, harjat levisivät ympäriinsä. Huokaisin ja rapsutin mokomaa nauraen kaulalta. - Voi herranenaika sun kanssas, Snorre!
Hoitotuokio sujui mallikkaasti harjaepisodin jälkeen. Snorre venytteli kaulaansa, väänteli ilmettään aina hyvän kutiamiskohdan löydettyäni. Kun olin puunannut orin läpikotaisin, selvitellyt tuuheat jouhet ja puhdistanut lumikökkäreidentäyteiset kaviot, päätin viedä harjapakin takaisin varustehuoneeseen.

- Hyvä poika, tokaisin ja kaivoin taskustani pari heppanamia. Snorre käänteli korviaan ja hörähteli iloisesti. Se hamusi kättäni, ja herkut hotkaistuaan se alkoi tutkia ja haistella taskujani lisänamujen toivossa. Silittelin pikkuponin päätä tovin, juttelin sille ja taputtelin kaulalta. - Meillä on kuule sun kanssas vielä piiitkä taival edessä.
Snorre pörhisteli karvojaan, kun heitin fleeceloimen sen selkään ja kiinnitin soljet sun muut. Kun poni seisoi viimein siinä kiiltävä karva lämpimän loimen peittämänä, tuuhea harja heilahdellen, päätin antaa sille kunnon halauksen ennen ulosvientiä. Ori vastasi halaukseen rapsuttelemalla takkiani. Päätin pian irroittaa ketjut, napsauttaa narun kiinni riimuun ja lähteä viemään Snorrea pihattoon.

Talutin Snorren ulos tallin ovesta. Ori hirnahti pihatossa seisoskelevalle Starille, joka puolestaan vastasi hörisemällä. Kävelin pihatolle Snorre vierelläni, avasin portin ja talutin ponin sisään. Star tuli tervehtimään kaveriaan, ja Snorrea taputeltuani irrotin riimunnarun. Herra jäi hetkeksi seisomaan paikalleen ja katsomaan minua. "Lähteekö se tuosta vai ei?" Sitten se kuitenkin pökkäsi Staria turvallaan, ja herrat lähtivät vierekkäin ravaamaan toiseen päähän pihattoa.
- Moikka, Snorre! huikkasin vielä. Sitten poistuin pihatosta, vedin portin kiinni ja jätin riimunnarun portin viereen. - Seuraavalla kerralla nähdään.
Lähdin astelemaan kohti tallia. Menisin vielä hetkeksi juttelemaan oleskeluhuoneeseen Crimiksen kanssa, jos tyttö sattui siellä vielä olemaan. Nyt oli ensimmäinen hoitopäivä takana - enkä peruisi yhtikäs mitään; ihana hoitoponi, varmasti mukava talliporukka, mahtava talli ja ympäristö, kuin myös vielä paljon tapahtumarikkaita päiviä edessä!

Jossy & Snorre - 1 hm
Takaisin alkuun Siirry alas
Crimis
Admin
avatar

Viestien lukumäärä : 537
Join date : 12.11.2012
Ikä : 24

ViestiAihe: Snorre   Ti 29 Tammi - 12:25

Snorren oma hoitovihko.


Viimeinen muokkaaja, Crimis pvm Ke 9 Maalis - 19:44, muokattu 1 kertaa
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot http://hukkasuo.weebly.com
 
Snorre
Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Takaisin alkuun 
Sivu 1 / 1

Oikeudet tällä foorumilla:Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa
 :: Tarinointi :: Tallipäiväkirja-
Siirry: